Me allekirjoittaneet

A: Koska huumepolitiikka kansainvälisellä tasolla on seurausta vuosina 1961, 1971 ja 1988 solmituista YK:n huumesopimuksista, ja koska nämä sopimukset kieltävät erityisesti erilaisten aineiden tuotannon, salakuljetuksen, myynnin ja käytön muihin kuin lääketieteellisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin;

B: Kun ottaa huomioon, että huolimatta näiden YK sopimusten täytäntöönpanoon omistetuista suurista poliisi- ja muista resursseista on kiellettyjen aineiden tuotanto, kulutus ja salakuljetus lisääntynyt valtavasti viimeisten 30 vuoden aikana, on tämä täydellinen epäonnistuminen, minkä myös poliisi- ja vankilaviranomaiset tunnustavat.

Ennaltaehkäisyn ja hoidon osalta:

Koska:

- huumeiden väärinkäyttö, varsinkin nuorten ihmisten osalta, on vakava ongelma kansainvälisesti, - kaikki sivistysvaltiot ovat etsimässä parempia menetelmiä huumeiden väärinkäytön valvomiseksi, - kieltolain pitkä historia on pitävästi osoittanut, että hallituksen toimilla rikoslain puitteissa ja poliisin avulla on häviävän pieni vaikutus huumeiden väärinkäytön säätelemisessä, - löytyy lisäksi vahvaa näyttöä sen tueksi, että tehokkaat hoito-ohjelmat tulisi kehittää mahdollisimman vapaina valtiollisesta säätelystä, jotta näille ohjelmille taattaisiin laajat kokeilumahdollisuudet toimintatapojen kehittämiseksi huumeiden väärinkäytön uhrien auttamiseksi.

Huumeiden tuotannon ja salakuljetuksen osalta:

Koska:

- suurin osa huumeista liikkuu esteettä ympäri maailman huolimatta kieltolaeista, - rikollisorganisaatioiden laittomasta huumekaupasta keräämät kasvavat voitot, jotka ohjataan takaisin rikolliseen toimintaan tai laillisiin rahoitusjärjestelmiin, ovat saavuttaneet sellaisen tason, että laillisten toimielinten ja perustuslaillisten hallitusten perustat ovat heikentymässä,

- laittomilla aineilla käytävän kaupan tuottavuus aiheuttaa tähän kauppaan sekaantuneiden maiden lukumäärän kasvua sekä sijoitusten lisääntymisen uusien kemiallisten huumausaineiden tutkimiseen ja tuotantoon, - runsaiden voimavarojen käyttäminen laittomien huumeiden salakuljetuksen ehkäisyyn johtaa pelkästään myyntihintojen (rikoksella ansaidun hyödyn) nousuun, mikä hyödyttää järjestäytyneitä rikollisverkostoja.

Yhteiskunnallisten ja terveydellisten puolien sekä kulutuksen osalta:

Koska:

- laittomien huumeiden käyttäjillä ei yleensä ole luotettavaa tietoa huumeiden koostumuksesta tai vaikutuksista, ja he joutuvat jatkuvasti tekemisiin sellaisten haittojen kanssa (yliannoksista johtuvat kuolemantapaukset ja HIV/AIDS tartunnat), jotka merkittävästi ylittävät näiden aineiden omat haitat, - laittomien aineiden käytön piilotteleva luonne on useissa tapauksissa ylittämätön este ehkäisevälle työlle sekä julkisten viranomaisten ja yksityisten järjestöjen tarjoamalle avulle; tällä hetkellä harjoitettavat politiikan muodot tuomitsevat käyttäjän yhteiskunnan reunaosiin, jatkuvaan kosketukseen rikollisen alamaailman kanssa, - järjestäytynyt rikollisuus toimii siten, että käyttäjien lukumäärä kasvaa nopeasti ja että heitä suostutellaan siirtymään suhteellisen haitattomista aineista, kuten kannabistuotteista, ns. kovien huumeiden käyttöön, ja - kasvava rahan tarve ja painostus järjestäytyneen rikollisuuden taholta johtaa laittomien huumeiden käyttäjät ryhtymään huumekauppiaiksi, mikä entisestään lisää huumeiden väärinkäyttöä.

Lainsäädännön ja vankilalaitoksen osalta:

Koska:

- rikosoikeudellisten huumelakien soveltaminen johtaa kestämättömän tilanteen syntymiseen kansalliselle ja kansainväliselle laintäytäntöönpano- ja vankilajärjestelmälle sen takia, että yhä suurempi osuus vankilaan suljetusta väestöstä on saanut tuomion suoraan tai epäsuorasti huumeista, ja - nykyisen huumepolitiikan soveltaminen johtaa sellaisten kansallisten lakien säätämiseen, jotka rajoittavat kansalaisten vapautta ja oikeuksia; - yhä useammassa valtiossa ollaan harkitsemassa nykyisen politiikan muotojen järkevyyttä ja etsimässä vaihtoehtoisia ratkaisuja,

1. Olemme sitä mieltä, että YK:n vuosina 1961, 1971 ja 1988 solmituista huumesopimuksista seurannut huumeiden kieltolaki on pääasiallinen syy laittomien aineiden tuotannosta, salakuljetuksesta, myynnistä ja käytöstä aiheutuville kasvaville haitoille yhteiskunnan eri alueille, taloudelle ja julkisille laitoksille vaarantaen ihmisten terveyden, vapauden sekä elämän, sekä pitäen mielessä YK:n alaisen huumekomission, CND:n, kokous YK:n Wienin toimistossa 16. - 17.4.2003:

2. Kehottaa YK:n pääsihteeriä ja jäsenvaltioita arvioimaan niitä myönteisiä tuloksia, joita on saavutettu monissa maissa ottamalla käyttöön sellaisia menettelytapoja, joihin kuuluu haittojen ja riskien vähentäminen (varsinkin korvikeaineiden käytöllä), joidenkin aineiden käytön dekriminalisointi, kannabiksen ja sen johdannaisten myynnin dekriminalisointi sekä lääketieteellisesti valvottu heroiinin jakelu,

3. Kehottaa YK:n pääsihteeriä sekä jäsenvaltioita ryhtymään toimiin järjestäytyneen rikollisuuden ja huumeiden salakuljetuksen estämiseksi järjestämällä laillinen valvonta- ja säätelyjärjestelmä tällä hetkellä laittomien aineiden tuotannolle, myynnille ja kulutukselle;

4. Kehottaa YK:n pääsihteeriä sekä jäsenvaltioita käynnistämään YK:n sopimusten uudelleenarvioinnin, jotta vuosien 1961 ja 1971 huumesopimukset voitaisiin lakkauttaa tai muuttaa siten, että aineet luokiteltaisiin uudelleen, ja laillistettaisiin myös huumeiden muukin kuin vain lääketieteellinen ja tieteellinen käyttö, sekä lakkautettaisiin vuoden 1988 sopimus.